Kehystäminen

Eräs asia, jota olen viime aikoin pohtinut paljon on framing, eli suomennettuna jotain tyyliin "kehystys".

Miten se nyt sitten liittyy stand uppiin?

Mä itse käsitän tällä termillä tietyllä tavalla tilanteen haltuunottamista. Pätee ja toimii stand upissa, mutta on erittäin hyödyllistä muutenkin elämässä. Esimerkiksi nyt kun presidentivaalit on juuri loppuneet (Saulikki ensimmäinen!), niin käytännössä koko ajan väittelyissä ehdokkaat joutuvat kehystämään käsillä olevan asian uudelleen.

Esimerkiks jos ehdokkaalta kysytään, että "Miksi olet uusiutuvaa energiaa vastaan?" niin ilman kehystystä vastaus voisi olla vaikka, että "Koska se ei ole taloudellisesti kannattavaa". Kun taas kehystyksen kanssa se voisi olla vaikka että
"Hetkinen, en ole koskaan ollut uusiutuvaa energiaa vastaan. Mielestäni vain tässä taloudellisessa tilanteessa on ensisijaisesti kannatettava muita vaihtoehtoja."

Huomaatteko? Eli siis homma otetaan ikään kuin omiin käsiin, muotoillaan abstrakti asia paremmin itselle sopivaksi, suomeksi sanottuna - kehystetään - asia itselle paremmin sopivilla kehyksillä.

Nii ja muuten kyllä, äänestin Haavistoa.

Ja kehystäminen on käyttökelpoista myös omassa elämässä, kun joku vaikka käskee, että "Tommi tuo minulle vettä", niin riippumatta siitä vietkö vettä vai et, niin voit purkaa lauseeseen liittyvän ehkä hieman alistavan ja käskevän sävyn esimerkiksi sanomalla "No nytpä tuli aikamoista käskyä. Sovitaan että voin hyvää hyvyyttäni tuoda sinulle vettä jos pyydät kauniisti."

No tämän pitkä alustuksen jälkeen, miten tämä liittyy stand uppiin?

Ensinnäkin täytyy muistaa periaate siitä, että yksityiskohdat ovat hauskoja, yleismaailmallisuus harvemmin.

Keikalla tulee vastaan jatkuvasti tilanteita, joissa esimerkiksi yleisössä tapahtuu tai joku huutaa sinulle jonkun yleismaailmallisen asian, joka ei sinällään vielä ole hauska. Ja sinun pitää yrittää tehdä siitä hauska.

Esimerkiksi joku yleisössä huutaa sinulle kesken keikan, että "Miks sulla on noin ruma paita päällä?"
Koomikon mieli rupeaa heti surraamaan ja tietää, että sillä on pari sekuntia aikaa keksiä vastine huutoon, joka olisi hauska.

Mutta miten siitä vastineesta saa tehtyä hauskan?

Vastaus: Kehystämällä.

Jos lähdet vastaamaan huutoon ilman uutta kehystämistä, niin vastaus on jotain tyyliin "Ei tämä ole ruma".
Asian kehystäminen taas voi johtaa esimerkiksi tällaisiin vaihtoehtoihin:

"No sieltähä meiltä löytyikin oikeen muotikriitikko, saatanan Kirsti Paakkasen homoversio, joka on koko keikan siellä ollu itekseen sillee 'Ton jätkän jutut on kyl ihan hauskoi, mut siis toi paiiita. Siis iik. Nyt mä en enää kestä, mun on päästettävä tää ulos."

TAI

"Tääl salissa on 100 ihmistä jotka on tullu kuuntelemaan komiikkaa ja yks joka on eksyny tänne sillee 'Täälläkö se kevään uusien paitamallistojen esittely oli? No ei oo kyl kaksisia."

TAI

"Oliko toi paras huuto minkä keksit? Koko alkushow'n toi kaveri on miettiny itekseen, että 'Mua niin loukkas se juttu jossa haukuit metsureita. Ku minä oon ite metsuri. Nyt mieti jotain todella ilkeetä huudettavaa sille, mieti, mieti, joo nyt mä keksin tosi pahan, SUL ON TOSI RUMA PAITA! Hih, tosta se ei toivu ikinä."

Eli siis jotta sä saat tilanteen taas omaan kontrolliin, ni se tilanne pitää kehystää niin, että kehykset suosii sinua, eikä sitä huutelijaa.

Samaten tää periaate pätee myös kotona kun olet kirjottamassa stand up -juttuja. Jos sä otat random-aiheen, sanotaan vaikka metsä, ni se ei sinänsä ole vielä hauska tai epähauska, mutta kun sä kehystät sen oikein, ni sä voit saada siitä hauskan, tyyliin

"Metsät on mun mielestä vaan niin TYL-SI-Ä! Sä meet sinne ja oot sillee, "No nyt nähdään monimuotoinen luonto. Puu, puu, puu, puu, ei vittu..."

TAI

"Metsät on vaa niin pelottavia. Jos sä meet metsään ja on vähäkin hämärämpää, ni jokainen rasahdus ja tuulenvire tuntuu niinku sun takana vaanis joku villipeto tai raiskaaja.

TAI

"Metsät on mahtavia paikkoja, niissä voi rentoutua ja vaan maata sammaleella ja tuntea sen kostean pehmeän kosketuksen vasten sun paljaita pohkeita, jotka hikisinä alkaa hinkata sitä yhä kovempaa ja kovempaa..."

You get the point.

Ja itse asiassa tästä päästään vielä syvällisempään, jopa filosofiseen pointtiin siitä, että eikö ainakin fiksujen ihmisten elämä koko ajan pitäisi olla kehystämistä ja uudelleenkehystämistä?

Ja lopulta, eikö suurin kehystys tapahdu meidän omassa mielessämme? Minkälainen on se kehys jossa näämme itsemme? Kuka me olemme suhteessa muihin? Mitä meidän ympärillämme tapahtuvat asiat merkitsevät meille? Ja lopulta kuka me pohjimmiltamme olemme?

Eikö vastaus näihin kaikkiin kysymyksiin lopulta tiivisty siihen minkälaisessa kehyksessä elämme oman päämme sisällä?

Siispä, kehystämään ystävät.